tiistai 12. kesäkuuta 2012

Valamis ihimine

Totta puhuen valmistumiseni jälkeen tuntuu olo edelleen hyvin keskeneräiseltä. Ehkä jopa enemmän kuin ennen, sillä nyt olettaisi olevan jo edes jokseensakin valmiimpi olotila. Kuinkahan kauan sitä pystyy änkeämään itsensä "olenhan vasta nuori eikä mihinkään ole kiire!" -hokeman taakse? Onneksi lähipiirini vaikuttaa onnellisesti siltä, että aika kauan. 


Loitsin jo valmiiksi kirouksia, jotta olisin valmistautunut, ellei nimeni olisi stipendöityjen joukossa. Onneksi jäi vainot langettamatta, sillä en olisi ehkä sittenkään osannutkaan. Tunnustuksia vastaanotin jopa kaksi, pienteollisuusliitolta yhden sekä lisäksi tuotteen suunnittelun kirjastipendin, mieluisan kirjan nimeltä Tekstiilin taidetta Suomessa. Todistuskin tekstiilialan artesaaniudesta oli toki kiva saada. 


Yllä olevan kuvan otin vasta nyt, kun tajusin, että jotain muutakin pitää kehdata näyttää kuin tarjoiluja ja itseäni. Kukat yrittävät taas parhaansa mukaan päästä minusta eroon, mutta yritän sinnitellä niitä elossa. Enhän todellakaan voi olla niin toivoton kasvien kanssa, että kaikki kupsahtavat ennen aikojaan! 


Hurjan kätevän nopea ja makoisa tarjoiluidea: kokonainen leipäjuusto siivuiksi, päälle sitruunapestoa sekä lohta.




Ulkoistettiin kakku-urakka taas ystävättärelleni, joka taikoi taas upeat ja herkulliset kakut. Opettelin tuulihattujen (kuvassa etualalla) teon, joka olikin paljon hauskempaa ja helpompaa, mitä olin ymmärtänyt. Sisus koostui seuraavista aineksista: tuorejuusto, Aura-juusto, kaprikset. Toimi!


Sentään en omia valmistujaiskuviani räpsinyt, vaan veljeni. Mekkoakaan en tehnyt, paitsi että sen kankaan painoin jo pari vuotta sitten itse. 



Kuvat minusta: Joni Kesti
Minun mekkoni: Janina Laukkanen

2 kommenttia:

  1. Aah, mahtavat tarjoilut ja upea juhlakalu! Oli melkein, kuin olisi saanut olla mukana. Kuulemma oli paljon porukkaakin. Edelleen onnitellen, Ulla.

    VastaaPoista
  2. Hyvvää oli ja porukkaa riitti monenlaista! Kerrankin muuten kävi niin, että juhlissa kakut loppu just eikä melekee, joten ei jääny pakkotuhottavaksi yhtään palaa!
    Niin, ja kiitos kovasti muistamisesta ja kortista, Ulla!

    VastaaPoista