Ehdinpäs tehdä mekon valmiiksi ennen mummelin 80-vuotis synttäreitä, joita vietimme viime pyhänä. Sai sitä jännätä, millasen kelin se meille lykkää, että tarkeneeko viileällä mekollani sittenkään, mutta kylläpä se hiki lopulta virtasi! Keväällä koulussa värjäämästäni silkistä syntyikin aika ihana luomus, jollaista ei kyllä saa tekemälläkään toista samanmoista. Sen lisäksi, että itse kangas on uniikki, on suunnittelu myös aivan erikoinen. Oli tarkoitus vain ommella vähän matkaa sivuista kiinni ja pistää vyö, vaan se menikin taas siihen, että äitin kanssa kääntelimme ja vääntelimme tekelettä päälläni joka välissä, ja päätimme sauman kerrallaan -lopulta mahdutinkin kokonaan itseni kaula-aukkoon ja hihat menivät niskalenkiksi. Sehän aina johtaa siihen, että kolttu on aika hankala omin avuin saada päälle, mutta kyllä se sitten on hyvinkin mukavan tuntuinen. Helmaa en uskaltanut alkaa ompelemaan peläten kankaan rypistyvän rumasti, joten silitimme sitten käänteeseen sellaista liimanauhajuttua, joka toimi kyllä aivan loistavasti! Ennen en ole kokeillut, mutta ehdottomasti kätevää moisiin ohuisiin ja herkkiin kankaisiin. Kangas ja väriaineet eivät tulleet montaa euroa maksamaan, ja 4m satiininauhaa Nappi kikasta maksoi kolmisen euroa, mutta suunnittelu ja uniikkius kyllä tekee kappaleesta hurjan arvokkaan, ja onhan sille jo tunnearvoakin kertynyt.
Nyt lähdenkin Taiji-treeneihin katsomaan, minkä näköisiä tuliaisia toivat toverit Kiinan matkaltaan! Mittojemme mukaan teetetyt silkkipuvut ovat toivottavasti valtavan komeat, ja sopivan vilpoisat näin helteellä puistossa heilumiseen.
Olipa mahtavan ihana merkintä! Luin tätä suurella tunteen palolla kun itsellä on ihan samanlaisia meininkejä aina itselle suunnitellessa ja vaikka yrittääkin jotain ihan perinteistä ja huoh. Mutta tuosta tuli tosi hieno!
VastaaPoista