Kiirusta ja kiruamista

Huh, että sai eilen taas kirota vähäksi aikaa, kun ompelin erääseen toimistoon kuusi pienehköä verhoa helposti ommeltavasta kankaasta. Vaikka kuinka olen kiitollinen siitä, että saan pitää käytössäni mieheni suvun naisten ompelukonetta, kaunista, vanhaa Singeriä, täytyy myöntää, ettei meidän kemiat oikein sovi yhteen. Vanha, laiskuuttaan liian ärhäkkä, anteeksiantamaton ja itsepäinen kone heittää vähän väliä langan jostain silmukasta irti, hyppii välejä tikkaamatta, enkä ainakaan minä osaa painaa poljinta niin vähää, ettei hurruutettaisi tuhatta ja sataa. Noh, verhot niistä tuli, ompelijattaren laskuvirheistä ja koneen änkyröinnistä huolimatta, mutta tulipahan ehkäpä ruminta ompelujälkeä mitä olen kuunaan ajellut -lukuun ottamatta barbin housuja, jotka ompelin kahden käden sormilla laskettavassa iässä, leikattuani (varmastikkin keskeltä keltaista resorikangastilkkua) kaksi housun mallista kappaletta -etu- ja takakappaleet- ja parsittuani saumat muutamalla pistolla tukevasti kiinni.

Mattojen tehtailu ei etene aivan niin riuskasti, mitä toivoisi. Työläisyyteni takia olen ehtiny käydä Pikisaaressa vain muutaman tunnin tänä viikonloppuna. Äiti on reippaasti kutassut ensimmäisen maton valmiiksi, ja siitä tulikin hieno! Eilen uusin puolet niisinnästä, koska päätin tehdä omaan mattoon ruututoimikasta, suuren salmiakkikuvion siis. Kuteet on jo hankittu, punaista, luumunruskeaa sekä beessiä, mutta raidoitus pitäisi vielä miettiä. Suuri Käsityö -lehdessä oli nätin näköisiä pieniruutuisia mattoja, ja syyhyttää jo se meidän 90cm leveä loimi, josta teen semmoisen sitten keittiöön! Yllätyin kyllä mukavasti, kun em. lehdestä löysin myös kudontaohjeita.

Tänne kun välillä raapustelee, vahvistuu aina entisestään se tunne, että voi kun ehtisi tehdä enemmän. Olisi reippaampi olo ja enemmän kerrottavaa. Tuli kiireinen kesä... mutta ehkä sitten joululomalla enemmän!