Nyt ei ole tämä tyttö ehtinyt tehdä käsillään yhtään mitään, paitsi mopata ja luututa. Kesäni tuli pelastetuksi saatuani töitä uimahallin siivoojana, ja siellä olen pörrännyt nyt toista viikkoa. Ainakin toistaiseksi olen välttynyt tympääntyneisyyden olotilalta, mutta eivätköhän nekin työpäivät koita. Paikka ja hommat ovat kuitenkin osoittautuneet yllättävän mukaviksi ja lähistöllä pörräävät ihmiset ystävällisiksi. Näin hiljakseltaan kehittyvän "kierrätysnatsin" (kuten Anna Puu itseään luonnehtii) ja kulutusta kaihtavan neidin on vain hieman hankala välillä sulattaa sitä, kuinka paljon esimerkiksi muovipusseja taikkapa vettä moisessa laitoksessa tuhlataan ja läträtään, mutta niin kai se vielä nykyään täytyy tehdä.
Arvatkaapas muuten, mikä on uimahallin pukuhuoneiden yleisin roska, joita saa moppailla päivät pitkät lattianrajoista? Pillimehun pillin suojamuovi! Semmoinen kiusankappale ei tahdo sitten millään joutua kiinni. Tunnettu ihmetys on, mihin ihmeeseen kaikki naikkosten pompulat ja pinnit katoavat. No minäpä kerron: ne kertyy uimahalleihin! Kyllä, seuraavalla kerralla, kun etsit kadonnutta hiuspidikettäsi, se on mitä todennäköisemmin tallessa uimahallissa, olit siellä käynyt tai et. Ja nyt kun tasa-arvosta jaksetaan jauhaa joka paikassa, niin miksi hiivatissa miehet eivät muka ansaitse yhtä laadukkaita sukkia kuin naiset?! Voi sitä sukkanöydän määrää, kun saisi olla kokoajan suihkuhuoneessa passissa, jos tahtoisi lattian pitää hetken siistinä.
Nyt en voi valitettavasti tarjota aiheeseen liittyvää kuvaa, koska vielä en ole kehdannut kameran kanssa hallilla hyppiä. Haaveilen siitä kyllä, että joku ilta sulkemisajan jälkeen kuvailen autiota, pimeää, ilta-auringossa kylpevää hallia. Voi, miten tasoittuneen, hiljaisen altaan vesi kutsuu rikkomaan tyynen pintansa yöuinnilla. Näin siitä jo unta, että pulahdin kesken työpäivän uimaan. Se olisi niin virkistävää! Tänään on vapaapäivä, ja tottakai sitä pitää kipaista vesijumpalle ystävien kera.
Ai niin, räpsinhän minä tuossa yhdet ylioppilaskuvatkin miekkoseni siskosta. Oli hauskaa pitkästä aikaa ottaa kunnon kuvia, tietenkin Ainolan puistossa ja itsenikin entisellä lukiolla, draamasalissa rekvisiitoilla, verhoilla ja valoilla leikkien.
Oli mukava tavata ja samalla tutustua vähän paremmin. Ihmettelin ääneen kaikille miten niin nuori ihiminen voi olla niin levollinen ja ihana!
VastaaPoistaTykkään näistä töistäsi joista on kuvia ja teksteistäsi myös. Taidat olla joka alan lahjakkuus ja kaikkien taiteitten kandidaatti.
No voih, kiitos serkku! Minustakin oli aivan ihana tavata, ja sitä pitäisi kyllä harrastaa enemmältikin. Vaan se on itse, joka toista kehuu! Omassa blogissasi on niin vallan hienoa kaikkea myös äimisteltäväksi.
VastaaPoista