perjantai 6. joulukuuta 2013

Talven tunnelmaa


Talvi se saapui Oulun Tuiraankin. Kuva on vähäluminen tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna, mutta kaunis ensihuurre oli se. Kukkia olla pitää sentään talvellakin. Neilikoista on tullut suosikkejani. Ihania, värikkäitä ja pitkään pärjääviä. 


Marraskuu tarjoili hauskoja, yllättäviä valopäiviä, silloin kun niistä ehti nautiskella sen muutaman tunnin vuorokaudessa. Kuvasta huomaa, miten tiskaus jäi kesken kun hääty lähtä tonkimaan kameraa esille. Pohjoispuolen kylmävaloisesta huoneestani käsin ihasteltuna eteläinen keittiö kylpee tulisessa valossa. 


Metästimmä pyöreää pöytää nettikirppiksiltä ja johan tärppäsi. Tukeva 70-lukulainen, keskeltä superkätevällä mekanismilla leventyvä pöytä irtosi parilla kympillä. Maalausinnostusta odotellessa nautimme peittävistä tuukeista. 

Tasan kuukautta ennen jouluaattoa keittiömme puettiin joulutunnelmaan. Koko projekti itseasiassa lähti siitä, kun viritin naurettavan mutta sympaattisen pitsilampunvarjostimen keittiön paljaalle lampulle. (Käsityöblogeissahan ruukataan jakaa ohjeita. Tässäpä: Viritä ympyräksi harsitun mummon pitsikapan yläreunaan rautalanka, ja ripusta häkkyrä hatarasti suurin piirtein suoraan ompelulangalla lampun johtoon. Älä anna vieraiden istua sillä puolen pöytää, josta näkyy saumapuoli, tai pitkän ihmisen kävellä lampun alta.)
No, sitten vaihdettiin verhot. Ja siitäpä se tohina syntyikin. 






Laskeskelin, että taitaa olla hämmästyttävän monta vuotta viimeisimmästä kuusenkoristelustani, sillä meillä on jo vuosia vietetty aikuisten minimalistisempaa joulua. Hienosti passasi tähän kämppisten yhteiskuuseen kummankin lempparikoristeet sulassa sovussa. 


Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina kutuin vanhempani ja ainokaisen isovanhempani marjapiirakka-kahaveille. Kyllähä mummu tykkäs, kun oli esillä vaikka mitä hänen käsitöitään, kuten muun muassa nuo pitsiverhot, pitsilamppu sekä paperinarukukka ikkunalaudalla. Toivat lisää ihania neilikoita! 


2 kommenttia:

  1. Hiiiiiiii, tykkään hulluna ko mummu tykkäs! Mahto hän ainaki sisäisesti puhkua ylpeyttä ko niin paljon oli kaikkea hänen kätösillään tekemää. Ja on nuo meän pitsiverhot ihanat, ehottomasti yhet lempparit kaikista verhoista, joita ihanaisen Tuiran Oooh!:mme keittiössä on pidetty. Oi, tulitkin kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii määki tykkään! Mitä sitä vähästä valoa peittämään paksuilla "talviverhoilla".

      Poista