Blogin hiljaiseloon on vaikuttanut muun elämän ei-niin-hiljaiselo. Kuten ylempi kuva kertoo, käsiini ei ole paljon neulepuikot mahtuneet. Tämä tekstiiliartesaani rupesikin elokuussa kouluttautumaan myös sosionomiksi, haaveenaan lopulta yhdistää nämä jotenkin, työpajan käsityöohjaajana taikka vastaavana. Mistäs sitä tietää, mihin sitä päätyy!
Onneksi kuitenkin tänä syksynä iski tavalliseen tapaan näpertelyinto, ja muutamia pieniä töitä onkin jo syntynyt, muun muassa ystävälle pipo luentojen aikana. Käsityöt ovat täydellinen henkireikä opiskelujen ohessa, ja kätevä motivaattorikin: kun opiskelen päivällä oikein ahkerasti, suon illemmalla itselleni hetken ihan vaan sukkapuikkojen parissa! Samalla tavalla toimii toinen rakas harrastukseni taiji -uuvuttavan päivän päätteeksi tietää, että treeneihin lähtö kannattaa aina, vaikkei se treeneihin pyöräily yhtään innostaisikaan synkkänä syysiltana.
Paksuista jämälangoista virkkautui nopsasti lapaset -tai olisi periaatteessa syntynyt nopeastikin, ellen olisi jahkaillut ja omaan tapaani ilman suunnitelmaa heittänyt päästäni. Purin näitä enemmän sekä vähemmän vähintään kolme kertaa. Toisessa kuvassa pääsin jo jopa aika pitkälle, kunnes lanka loppui jo ensimmäisen peukalon kohdalla. Purin sitten saman tien puoleen väliin koko homman, mutta tulipahan loppujen lopuksi kivat! Lopulta lankojakin jäi ylimääräiseksi...
Eräälle ihanalle pariskunnalle päätin luoda pienen tupaantulijaislahjan, pannulapun villalangasta virkkaillen. Tämäkin syntyi näppärästi luentojen aikana, kun ei tarvitse paljoa keskittyä ympyrän virkkuuseen, mutta aivot pysyy hereillä kun sormilla on tekkiskää.
"Syyslomalla" eli siis itsenäisen opiskelun viikolla, suoritin omatoimisia kulttuuriopintoja Helsingissä mm. konsertteja, kirpputoreja ja design-puoteja kierrellen. Menomatkalla junassa virkkailin valmiiksi isoäidin neliö -tiskirätin majoittajapariskunnalle kiitokseksi ja tupaantulijaiseksi. Lisäksi matkalla tuli virkattua ystävän luurille suojapussukka, parsittua hänen lemppari villasukkansa, korjattua veljen kuulokepussi sekä neulottua yksi sukka ja vähän toistakin.
Kangaspuissamme odottaa vihdoin ja viimein uusi, 20 metrinen, vaihteeksi mustan värinen loimi valmiina luomaan metreittäin uusia kokeiluita, kaiken lisäksi uudella sidoksella. Toivottavasti siis seuraa siitäkin pian kuulumisia, en malta odottaa että ehdin paukuttamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti