Lomat on rojektiaikaa

Tämän loman projektina oli siivota vaatekomeromme, ja tämän tehtävän kimppuun kävin urheasti eilen. Ihmeen aikaisin olen tällä lomalla herännyt, kissojen ja talon putkiremontin takia, mutta hyvä niin, saapahan aikaiseksi! Komeron putsailua kesti kaksi tuntia aamupäivällä ja kolme tuntia iltapäivällä. Tuuletin kaikki paksut vaatekappaleet parvekkeella, ja karsin jopa pari pinoa kirpparille! Jossain vaiheessa urakka tuntui kaaokselta. Kesämekkopinojen tilalle piti ängätä villapaidat talvenvaralle, ja ne kun sattuvat viemään hieman enemmän tilaa kuin keveät helleleningit. Tovin päästä taas kiljahdin, että tästähän pitää lähteä kirpparille, kun näyttää jäävän ylimääräistä tilaa hyllylle! Noh, ei sitä loppujen lopuksi jäänytkään... Kuvassa tilanteet ennen ja jälkeen hyllyseinän järjestelyn.


Hengariseinä jäi entiselleen, sillä se on todella tukossa, muttei mitään voi karsia pois. Ehkä uusi hengarisysteemi olisi paikallan. Urakkahan sisälsi myös eteisen naulakon siistimisen, ja parin pipon ja lapasten pyykkäämisen. Voi kun rakastan järjestystä ja järjestelyä! Olenhan pohjimmiltani aikamoinen tiptop-ihminen. Kaverit kyllä jo ymmärtävät tapani suoristella tauluja missä ikinä liikunkin, miten kahvilassa pitää järjestää teekupit ja lautaset siistiin pinoon, ja kengät tökkiä sievään riviin myös kyläpaikoissa. Kun koti kiireisenä aikana ehtii räjähtää, alkaa minua ahdistaa ja olo käydä levottomaksi. Pidän siivoilusta, mutta siihen ryhtyminenhän se aina on se suurin kynnys. Monesti sitten käykin niin, että aloitan tiskaamalla ja yhtäkkiä huomaankin hinkkaavani vessanpyttyä hammasharjalla.

Toisenkin projektin sain taas etenemään, nimittäin kävin vihdoin niisimässä uudelleen äitin mattoloimen. Keväällähän loin kaksi mattolointa, jotka meinasimme paukutella jo kesän aikana lattioiden lämmikkeeksi, mutta vasta yksi matto on valmistunut. Otin valmiin ohjeen Suuri Käsityö -lehdestä, jossa samalla niisinnällä ja sidonnalla poljentaa vaihdellen saa kolmea erinäköistä mattoa aikaiseksi. Tiheys meillä on harvempi ja kuteena pelkkiä trikookuteita ohjeen lp-langan ja ontelokuteen sijasta. Aloitimme helpoimmalla, suoralla poljennalla neljälle polkuselle. Sidos toimii vallan mainiosti, enkä malta odottaa että saamme sen valmiina lattialle! Sunnuntaina saaressa vierähti kuusi tuntia ja maanantaina kolme, mutta sainpahan hyvää palkkaa uurastuksestani, nimittäin äitin rahkapiirakkaa mansikkamehulla! Kuvassa värikokeiluja ja äiti purkamassa muutaman kuteen tehtyään poljentavirheen. Tästä tulee neliö matto isän huoneeseen, ja hän itse valitsi väreiksi tummansinisen, vaaleansinisen sekä beessin. Turkoosikin olisi näköjään sopinut ihanasti, mutta ehkä johonkin toiseen tilaan sitten.


Vanhasta komerostani talvivaatteita penkoessani löysin tietenkin kaikenlaista vanhaa hauskaa krääsää. Mm. pohjalliset, tummanpunaiset villasukkavaralla kokoa 39 olevat vinkkelit (eli huopatossut). Kuka haluaa omakseen? Ja tämmöisen värikkään pitsipöytäliinan, jonka olen meinannut varmaan joskus muokata hameeksi. Kauan olen myös haaveillut tekeväni liivin moisesta aukomalla siihen vain käden reiät. Mutta kun aloin tapani mukaan leikkiä kangaskappaleella, huomasin, ettei se mitään remonttia tarvitse, laskee vain puolikaarena harteille ja kiinnittää Tytti-tätin tekemällä rintakorulla! Näitä kivoja väkerryksiäni, joiden kohdalla aina epäilyttää, tuleeko tämäkin lojumaan kaapissani pari vuotta, jonka jälkeen heitän kirpparille. Mutta aina kannattaa yrittää, jospa tämä ei jäisikään pölyttymään, vaan käyttäisin koulussa kerran tai pari! Toissapäivänä näin pitkästä aikaa kunnolla ystävääni, jonka kanssa kävimme tietenkin kirpparilla. Mukaani lähti tällä kertaa vain pari toppia, pitkä vihreä sekä hauska liehuhelmainen musta, jossa on kokonainen seepra! Koetin myös yllätyksellisesti violettia suurta paitulimaista tunikaa, joka oli miellyttävän tuntuista materiaalia ja mukava päällä. Sinne sen jostain syystä vein rekkiin takaisin, eikä syynä ollut edes väri.

Sukat sain valmiiksi eilen! Varmaan elämäni nopeimmat ja parhaimmat sukat olivat ne, ja olen hurjan tyytyväinen. Toivottavasti tuleva omistajakin on.


Jotain pientä on tullut valokuvailtuakin. Pääasiassa mahottoman komiaa lainakissaamme. Sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan kävin ihastelemassa kotirantaani Pikisaaressa, samalla kauhistellen rantojemme hakkuujälkeä. Raakaavat puita pois "näköesteinä", mutta minusta ne vain kaunistavat maisemaa ja ennenkaikkea suojaavat saarta merituulelta.

Tänään lähtee tämä tyär pitkästä aikaa maaseuvun rauhaan yhdeksi yöksi, ah! Osaisi vaan vielä päättää, aloittaisiko siellä neulomaan sukat vai virkkaamaan pipon...