keskiviikko 25. elokuuta 2010

Heeei sisko pieni, Helsinkiin!


Ja sieltä takaisin. Kyllähän tuosta reissusta ehtikin jo vierähtää viikko, mutta yritän muistaa nyt edes jotain, vaikka oli tarkoitus kirjoitella hirvittävä pläjäys heti palattuani. Viime lauantaina siis hypättiin äipän kanssa kätevästi tuttavan auton kyytiin, jonka muassa matka taittui hyvin leppoisasti ja mukavasti. Pääkaupunkiimme saavuttiin jo neljän aikaan, joten oli vielä ilta peräti kulijailuaikaa. Käly liittyi seuraamme ja ehdimmä harjoittaa hieman ikkunashoppailua liikkeiden mentyä jo kiinni, ja käydä syömässä maukasta pitsaa ja pastaa, juonien sotasuunnitelmaa seuraavalle päivälle. Tyttöjen kesken piipahdimme vielä kotimatkalla rannan laivakuppilassa, josta nautiskelimme kannullisen hyvää sangriaa.



Sunnuntaina hiivimme jo kymmenen aikaan ulos ja suunnistimme kävellen Siltasaaresta aikalailla rantaa pitkin Hietalahden torille, jonne päästyämme huomasimme kellon olevan jo kaksi. Vaikka myyjät jo alkoivat keräillä pöytiään, ehdimme tehdä vielä joitakin löytöjä -mukaani tarttui valkoinen alushame, keltaiset perhoskorvikset sekä ystävälle lahjaksi baarilaukku ja helmet. Tokihan me hieman poikkesimme sinne matkatessamme mm. Kaivarin Kanuunassa, jonka vintagenurkkaus imaisi tämän tytön sisuksiinsa hetkoseksi jos toiseksikin. Niin siinä usein käy, että liikaa ihanaa tavaraa mene jo niin yli, ettei sieltä osaa sitten kaivaa mitään ihanaa itselleen. Vähän sama ilmiö, kuin kukkapuutarhalla, jossa kymmenet kukat kaunistavat toisiaan, mutta kun käteensä poimii yhden, ei se orpona niin kaunis olekaan. Ei sieltä sitten jäänyt käteen muuta kuin aika uusi Indiskan musta mekko. Osasin minä myös ihan kaupastakin ostaa jotain, nimittäin uuden uutukaisen oranssin lörppötopin sen minisestä kaupasta kuin Monki. Se oli hauska uusi vaateliike Aleksanterinkadulla, ja sen kyljessä oli toinen moinen, jonka nimi on ilmeisesti Weekday. Siellä soi Kate Bush, jonka innoittamana yllytin itseni kokeilemaan kasarityylisiä sini-valko-raitaisia korkeavyötäröisiä pillifarkkuja sovituskopista löytyneen löysän sinisen, pääkallokuvaisen t-paidan kera. Tyyli olisi ollut hurjan kivaa vaihtelua, mutta pieni vika pilasi kaiken: housuilla oli mahdotonta istua, mikä on aika elintärkeä ominaisuus vaatteelta. Ei ihmekään, kun taisivat maksaa 6e. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa. Ilmeisesti siellä myös painetaan sekä värjätään vaatteita paikanpäällä, koska liikkeen lavasteena oli ikkunan takana sen näköinen mielenkiintoinen työtila. Päivällä söimme maukasta texmexiä, jolloin lautaseltani katosi parempiin suihin pinaattitortillainen kanawrap, nam! Illalla vielä kiipesimme Hotelli Tornin ylimpään kerrokseen kahville. Näköala oli toden totta huikea, kuten oli pahanmakuisen kahvinkin hinta! Kaupat menivät taasen tylsän aikaisin kiinni, ja pörräiltyämme tovin keksimme lähteä kukkaketojen lävitse Linnanmäelle hurvittelemaan. Ei siellä moneen laitteeseen raski maksaa, mutta aina yksi ehdoton on vanha puinen vuoristorata, joka on joka kerta yhtä lystiä. Kilijuttiin äitin kanssa takapenkissä kuin pikkulikat konsanaan! 12 tuntia kävelemistä alkoi jo kotimatkalla hieman tuntua nilkoissa. Eikun mopilaattia ja keräämään voimia seuraavan päivän seikkailuihin.


Viisastuneina kärräilimme maanantai-aamuna ratikalla Punavuoren kieppeille. Ruutu-Rouvassa piti taas käydä huokailemassa arvokkaiden vintage-ihanuuksien keskellä. Iso Roobertinkadun UFFilta löytyi syksyksi mukava villahame ja paita, jollaisen löysin omalta kirppariltamme tovi sitten erivärisenä versiona. Vastapäisestä Etolasta sitten löysin vihdoin ja viimein täydellisen vakstuukikankaan sadetakkiini! Onneksi liike oli tyhjillään, etten säikyttänyt innostuessani muita asiakkaita ulos. Takki on nyt tekosalla, siitä kerron tarkemmin pian! Fredrikinkadun UFFilta sitten kahmin itselleni jakun sekä kengät. Siellä vierähtikin tovi, kun innostuimme sovittelemaan mahtavia takkeja, joita emme kuitenkaan lopulta ostaneet. Tuo löytämäni jakku onkin hauska, kun se on kolitsikangasta ja istuu täydellisesti. Kyseisiä kenkiä oli hyllyllä ihan hitusen toisistaan poikkeavaa paria, joista toinen vei sydämeni. Ihan täydelliset kävelykengät. Pidetty vuosikymmeniä ja tulee varmasti palvelemaan minua saman verran. Ihana ystäväni antoi minulle syntymäpäivälahjakseni runon kera kenkähankinta-avustusrahaa, jonka sijoitin noihin sielukkaisiin jalkineisiin. Ostin toki uudetkin kengät, hauskat kukkalenkkarit Biancosta. Ajattelin, että se on ehkä jo oikeutettua ja perusteltua, olenhan rämpinyt vanhoilla (ei enää niin- )oranssi-vihreillä conversen lenkkareillani jo muutaman vuoden. Niistäkin sain alennusta myyjän huomattua toisen pohjallisen olevan irti. Kotona tosin huomasin toisenkin käyttäytyvän samalla lailla, joten se taitaakin olla ominaisuus eikä virhe. Ruokailu tapahtui Fredrikinkadulla sijaitsevassa kauniissa Thaimaalaisessa nimeltä Tamarin, jonka taivaallinen tofu-nuudeli -annos vei kielen mennessään. Samaisella kadulla vierailimme Kälyni Punnitse&Säästä-liikkeessä, sekä sen naapurina majailevassa valtavan ihastuttavassa teekaupassa Ounce. Kadulla toivotti tervetulleeksi pienellä sievällä pöydällä pieni sievä lasipannu jossa oli kuumaa teetä maistiaisiksi. Putiikki oli sisältä vielä ihastuttavampi ja myyjätär samaa sarjaa. Purkkeja haisteltuamme kassiini sujahti itselleni karpaloteetä sekä ystävättärelleni Kiellettyhedelmä-teetä, jonka kirsikkainen tuoksu leijailee ympäristöön huumaavana pussistakin käsin. Vieläpä piipahdimme ekomarket Ruohonjuuressa, jossa alkoi vain harmittaa, ettei meillä Oulussa ole moista liikettä. Mutta onneksi ja suureksi ilokseni tänne on ilmestynyt vihdoin ja viimein uusi ja hieno Punnitse&Säästä Kauppurienkadulle!
Illalla kävimme vielä äitin kanssa kruisereilla pyörähtämässä rantaan Helsingin jäätelötehtaan tötteröille ja lähdimme yöjunalla kotia kohti. Junavaunussa sai kiitellä hyviä löytöjään, kun lämmityksen pettäessä saattoi kietoutua kaikkiin mahdollisiin vaatteisiinsa, jotta onnistui nukkua pätkittäin hytisten.


Jäi sinne suureen pääkaupunkiimme vielä paljon kaikkea, mihin ei ehtinyt pikavisiitillämme poiketa, mutta jäipähän ensikerrallekkin tekemistä. Kaikki kuvat löytyy täältä.

Seuraavassa jaksossa: Kouluhommia & Sadetakkeja

4 kommenttia:

  1. Olipa oikein pitkästä aikaa taas merkintä ja mitenkä herkullinen vielä! Muistui tätä lukiessa elävästi mieleen kaikki Punavuoren suloiset kolkat ja vanhat talot. Lakkaamatta haaveilin siellä kävellessä, että tuossa juu haluan asua ja tuossa ja tuossa...
    Ja miten hienoon löytöön olitkaan pikkulahjani käyttänyt! Ihanat<3 Ja miten suloisesti sopii nuo sukatkin tuohon!

    VastaaPoista
  2. PS
    Eipä taida olla monella likalla niin hienon mielenkiintoista hametta, että saa opettajat polvistumaan eteensä! :D
    Tuon villahameen kangas on kyllä ihmeellinen. Opeillakin meni jonkun aikaa sitä hiplaillessa tajuta edes hieman sen toteutustapaa.

    Olisinhan Laura voinut päättää, että kymppisi meni Biancon kenkiin, mutta jotenkin tuntui nuo paljon sinummalta, ja siltä että niihin olisitkin mielummin tahtonut sijoittaa pennosesi.

    VastaaPoista
  3. Mikä hame?
    Ja heiiii anna tulla jo sadetakkipostausta!

    VastaaPoista
  4. Tuo UFFilta löytynyt hame.
    Juujuu ihan kohta jahka saan kuvia siitä!

    VastaaPoista