Lämmikettä lapsille sinne ja tänne

Jotain pientä ehdin käsityörintamallakin puuhailla syksyn mittaan jossain välissä. Lapsenlikkailuperheeseeni oli saapumassa lisäystä, joten jo hyvissä ajoin aloin valmistelemaan kaikille kolmelle tenavalle villasukkia. Ensimmäisenä syntyi minisukat tulokkaalle, mutta ne sittenkin vaihtoivat suuntaa ja päätyivät Afrikkaan. Luokkakaverini oli lähdössä sinne lastenkotiin työharjoitteluun ja kutoi ja keräsi lapsille villasukkia vietäväksi. Lahjoitin vauvasukat mukaan ja keräsin vielä kolmet lisää äitiltä ja mummultani. Tässä ilmeisesti vain kymmenesosa siitä määrästä, mikä Afrikkaan lopulta päätyi! 

 Oulu-kortti: Oulun Paitapaino

Tämän läheisemmän lapsikatraan (0v, 3v ja 7v) sukat eivät valmistuneetkaan syntymäpäivälahjaksi, vaan venyi joululahjaksi, joka sekin pääsi perille vasta joulupäivänä aaton sijaan. Viime metreillä, tietenkin niiden isoimpien sukkien kohdalla, lanka (Nalle Taika) loppui auttamattomasti kesken, eikä kausiväriä tietenkään enää mistään löytynyt. Jouluaattona huomasin äitin ja mummun istuvan toimettomina kinkkuja sulatellen, joten iskin heille kaksi keskeneräistä sukkaa käsiinsä ja annoin vapaat kädet luoda niihin sopivat päät. Eihän siinä sukkatehtaassa sitten kauaa nokat tuhisseet. 

Aistit avoinna

Vuoden loppu hurahti sosionomikoulutuksen ensimmäisessä työharjottelussa, vanhusten kanssa puuhaillessa päivätoimintakeskuksessa. Aika siellä kirjaimellisesti hurahti, päivät ja viikot kuluivat sukkelaan kun oli niin mukavata. Ajattelin tässä kertoa eräästä aivojumpasta jonka suunnittelin ja toteutin kolmelle ryhmälle. Ihan hyvin toimii muistisairaiden ja fyysisesti sairaiden vanhusten lisäksi myös lasten ja aikuistenkin kanssa leikittäväksi, ihan vaikka kotonakin. Ihan jokainen tähän voi osallistua. 

Tässä aivojumpassa terästeltiin aistejamme. Pengoin vanhempieni mahtavista materiaalivarastoista jos jonkimoista esinetta niin haisteltavaksi, tunnusteltavaksi kuin kuultavaksikin, ja lisäksi muutaman "mikättimen" eli esineen tunnistettavaksi näköaistilla. 

Tuntoaistia hyödynnettiin siten, että mustaan kangaskassiin piilotettua esinettä tunnusteltiin sujauttamalla käsi pussiin pieneksi hetkoseksi ja jokainen sai arvuutella, mikä esine on kyseessä. Tällä kertaa pussista löytyi raakaa makaronia, silkkihuivi, koivun tuohta, kanin turkki, pellavaliina ja käsittelemätöntä lampaan villaa. 

Seuraavaksi suljettiin silmät ja kiersin jokaisen nenällä tuoksuteltavana kuivattua oreganoa, kanelia ja lampaan villaa. 

Korvat saatiin hörölle kuuntelemalla lehmän kelloa, tulitikkuaskin rapinaa ja levyltä soitettua linnun laulua ja soutuveneilyä. 

Mikättimiä löytyi tälle kertaa neljä: trumpetin suukappale, sukkula, niisi ja suuntapiirrin. 

Kamalan paljon enemmänkin olisi ollut hyviä ideoita, mutta tehtävään olisi mennyt tuntikausia. Tehtävä haastaa myös muistia ja kärsivällisyyttä, sillä oma veikkaus täytyy malttaa pitää omana salaisuutenaan hetki, kunnes jokainen ryhmäläinen on saanut aistia vuorollaan. 

Jokaisen esineen jälkeen hetken aikaa muisteltiin, mitä siitä tulee mieleen ja onko esine tuttu jostain. 
- Söitkö makaronia jo lapsuudessasi?
- Oliko oreganoa tai muita mausteita jo nuoruudessasi?
- Oliko teillä lehmiä, oliko niillä tällainen kello kaulassa? 
- Oletko metsästänyt, tuntuiko kanin karva siksi tutulta? 
- Oletko koskaan kirjoittanut rakkausviestejä tuohen palaselle, vai käyttänyt vain nuotiolla tai takassa? 
- Oletko harrastanut tekstiili- tai puutöitä, kun tunnistit nämä työvälineet?

Matto tätilään

Tekasimpas tuossa maton ku täti pyyteli. Se oli tarkotus kutua äitin kanssa yhessä, mutta tovin ku olin ittekseni sitä paukutellu, nii äippä ei ennää raaskinukaan siihen jatkoa tehä, ettei muka hieno design menis pilalle, nii itteksenipä se hääty lopetellakki.

 Syysloma ja vähä sen jälkeenkin meni aikaa, vaikka onneksi oli täti itse sekä äippä repiny kuteita valmiiksi eli ei ollu ko valita. Suunnitelma oli semmoinen, että mietiskelin aina muutaman sentin kerrallaan etiäpäin ja vaihoin väriä ko yks loppu sukkulalta. Kutominen itsessäänhän on sukkelaa puuhaa, vaan suurin osa ajasta taisi vierähtää puihin nojaillen ja kuderullia tuijotellen ja pähkäillen, mitä kokeilisi seuraavaksi. 

 Siinäpä sitä sitte riittääpi kateltavaa, ja ku kyllästyy nii ei muuta ko kääntää ympäri. Nurjapuolihan tosiaan on käänteinen tälle kutomapuolelle. Leveyttä matolla on n. 92 cm ja pituutta 3,63m, ja kun sidos on tiivis eli matto luja ja paksu, niin painoa sille kertyi 6,5 kg. Joka viikko ei tämmöistä mattoa puistella mutta jämäkkyys oli tietoinen valinta, jotta sen yli on helppo kulkea rollaattorin avulla. 

Oli ihanaa kutoa piiiitkästä aikaa. Huomasin häpeäkseni, että edellisestä on kulunut vuosi. Aika kuluu äkkiä tyyliin "sitten kesälomalla", "sitten hiihtolomalla...".

Yllä olevassa kuvassa matto on juuri irrotettu puista ja hapsut valmiina solmittaviksi. Käteviten se onnistuu keittiönpöydän ääressä suklaan ja vaahtokarkkien kera. 

Seuraavassa hieman videomateriaalia kyseisen maton kutomisesta. Ajattelin, että joillain lukijoilla ei edes välttämättä ole käsitystä siitä, miten kangaspuut toimivat. Tässä rajatussa kuvassa toki näkyy vain osa puiden liikkeestä ja siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Tässä sidoksessa on käytössä neljä polkusta. 

https://picasaweb.google.com/110568253839363883529/Kasityot#6164033535750467842

Samaiselle tätille me on tehty aiemminkin mattoja, joita kuulemma jaksaa ihailla joka päivä. On mahtavaa kuulla, että tekele ilostuttaa päivittäin, eikä se hiivu arkiseksi itsestäänselvyydeksi. 

Pari paria

Sain pyynnön, että pari paria sukkia, kiitos, ei väliä värillä. Luennoilla syntyi tämmöiset kahdet villasukat laatikosta löytyneistä Nalle-langoista. 

Kesän lämmikkeet

Tänään olen jo tokaluokkalainen (neljättä kertaa eläissäni)! Lukuvuosi alkaa hurjalla kolmen vartin koulupäivällä. Piiitkällä kesälomalla tuli tehtyä töitä siihen nähen palio, että meinasin vietellä sen suht työttömänä. Ainoa lomasuunnitelma jäi toteuttamatta, enkä siis edes koskenut kangaspuihin, vaikka kuteita revin parin lakanan verran. 


Sain kuitenkin neulottua tuttavalle tilaamansa säärystimet sekä kaulurin, vaikka yleensä kesällä neulominen ei nappaa. 

Parimetriselle hepulle säärystimet yli polven -o-ou. No, paksua lankaa (7-veljestä) ja paksut puikot (6 mm) kaks oikee-kaks nuri -pötkilöä niin eipä siinä kauaa mennykkää. Nämä tosin aloitin jo koulunpenkillä kevään viimeisillä luennoilla. 

Kaulurinkin mallin heitin ihan päästäni, ja vähänhän tuo jänskätti kun ei yltänyt pyöröpuikot että olisin missään vaiheessa sujauttanut ylleni ja kokeillut tekelettäni. Lankana oli pikimusta Nalle ja puikkona 60 cm pitkät pyöröpuikot kooltaan 3,5 mm. 

Valmiin kaulurin mitat lepotilassa ovat noin: pituus 22 cm, leveys 17 cm. Kirjoitin ohjeenkin itselleni ylös jälkikäteen, mutta selittäisin sen niin sekavasti etten edes yritä. Alkuun kuitenkin loin 120 silmukkaa ja lopussa eli alareunassa levensin hieman. 

Työpöytäni keskeneräisten neulomusten laatikkoa jo vähän pengoinkin ja aloitin sukkaa, jotta olisi luennoille puuhaa. 

Ravintolapäivän Rössy

Jatkakaamme kesätauon jälkeen ruoka-aiheisesti! Käsitöitä kun ei juuri ole lomalla tullut luotua. 



Viikkoa vajaa vuosi sitten pidimme tyttöjen kanssa kakkukahvilaa ravintolapäivänä. Tällä kertaa toteutin kauan suunnittelemani rössypotturavintolan jonka nimesin Rössyksi. Ravintola löytyi veljeni yrityksen tiloista joita sain ruokakorvausta vastaan lainata. 

Tarjolla oli oululaista perinneruokaa rössypottua, eli veripalttukeittoa. Kyseinen ruoka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, jota ei enää edes oppi- ja muissa laitoksissa tarjoilla. Useimmilla juurikin ensiksi mainitun laitoksen johdosta rössy on ruokaa, jota on joutunut syömään -itse miellän, että meillä sitä on saanut syödä! Useat asiakkaat olivatkin maistaneet keittoa viimeksi kouluaikoina, eivätkä olleet törmänneet siihen vuosiin. Jotkut maistoivat herkkua vasta ensimmäistä kertaa, ja kaikki kehuivat. 

Rössypottuun kuuluu minun mielestäni ainakin vettä, veripalttua eli rössyä, perunoita, porkkanoita, persiljaa, purjoa, sipulia ja sianlihaa. Mausteena käytetään vain suolaa ja pippuria. Jos kalliin lihan jättää pois, rruoka on erinomaista, halpaa ja helppoa. 

Koska tiesin rössypotun maineen ja epäsuosion, halusin tarjoilla vaihtoehtoistakin soppaa houkuttaakseni sellaisetkin ravintolapäivään osallistujat, jotka liikkuvat ryhmässä -jokaiselle jotakin, jotta riidoilta vältyttäisiin arpoessa mihin mennään. Kaivelin pakkasesta alukesällä keräilemäni nokkoset ja keitin nokkoskeittoa toista kertaa ikinä. Tästä versiosta tulikin onneksi paljon maukkaampaa kuin edellisestä yritelmästä. 

Nokkos-kookoskeitto (n. 3 l. Vegaaninen, gluteeniton)

1,5 l vettä
5 rkl maissitärkkelystä + tilkka vettä
8 dl (2 prk) kookosmaitoa
220 g (5 dl) ryöpättyä, pakastettua ja silputtua nokkosta
300g (5 dl) pakasteherneitä
1 iso sipuli
ruukku tuoretta minttua
2 tl kuivattua tilliä
6 tl suolaa
2 tl mustapippuria
2 tl sitruunapippuria

Suurusta vesi maissitärkkelyksellä, lisää sitten loput aineet. Surauta lopuksi sileäksi sauvasekoittimella. 

Vegaanikuu osa 3

Vihjailuista päätellen arvelin sisälmysteni kaipailevan maitohappobakteereja. Muutenkin hieman herkähkö vatsani on tottunut jo pitkään saamaan arkipäivisin koululounaalla piimää ja kotosalla vähintään kerran päivässä luonnon jugurttia. Hapankasviksia ei tule syötyä, joten alakerran apteekki sai luvan auttaa. Tarkkana sai olla, etten suorilta napannut halvinta vaihtoehtoa, jotka olivatkin kapselimuotoisia, eli liivatetta sisältäviä. Vegaanius siis vaikuttaa tällaisissakin seikoissa elintarvikkeiden hintaan: en voi ostaa halvinta vaihtoehtoa lääkkeestä, ja lisäksi tulisi vielä halvemmaksi nauttia piimää. Maitohappobakteeritabletit ovat kuitenkin ainut purkista napsimani lisä.  

Rahanmenoa tietää myös se, ettei voi syödä halvinta tarjolla olevaa ruokaa tai penkoa ruokakauppojen vanhenevia tarjoustuotteita, tai syödä muiden jättämää ruokaa (kämppiksen tai vanhempieni). Lisäksi näin lyhyehköllä testailukuurilla on tullut osteltua ehkä turhia tai hintavampia tuotteita, joita ei normaalisti kaipaisi. Esimerkiksi soijanakit olivat kamalia, ja olen ottanut tavaksi ostaa soijamaitoa, vaikka normaalisti maito ei olekaan jääkaappini vakiovaruste. Kulut eivät kuitenkaan erikoiselintarvikkeiden takia ole juurikaan nousseet. Soijajugurtti ja -maito ovat aavistuksen lehmäperäisiä arvokkaampia, mutta toisaalta seikkaa kompensoi se, ettei esimerkiksi kalliita juustoja tule ostettua. 

Olen jo pitkään tarkkaillut elintarvikkeiden lisäaineellisuutta, josta on pitänyt hieman nyt kuitenkin joustaa. Esimerkiksi tuotteet, jotka eivät sisällä maitojauhetta, sisältävät sitten kuitenkin monia erilaisia muita lisäaineita koostumuksen vuoksi. Esimerkiksi myslipatukat piti vaihtaa yllättäen maitojauheen vuoksi. (Maitojauhetta on lisätty myös pakastevihanneeksiin?!) Turhien ainesosien vuoksi olen lakannut syömästä maustettuja jugurtteja, mutta soijajugurteissa niitä valitettavasti on. 

Opin, että osaan juoda kahvini mustana, ellei maitoa ole tarjolla. Tämä helpottaa kyläilyä. Joissain ihanissa kahviloissa kuitenkin saa soijamaitoa erikseen pyytämällä, kuten kuvassa Tubassa. 

Opin, että pitsa on täydellistä myös juustoitta. Tämä jää tavaksi! 
Leivänpäällisenä on toiminut hyvin hummus, tahini ja kasvisrasvalevitteet. Juustoa en siis kovinkaan ikävöinyt, ja leikkeleitä en syö yleensäkään juurikaan.
Öljyt ja siemenet jäävät ehdottomasti ruokavalioon. 

Viimeisten parin viikon kokkailuista mainittakoon falafelit tsatsikilla ja salaatilla. Falafelit syntyivät pussijauheesta "lisää vain vesi" -periaatteella. Lisäsimme niihin myös hiukan soijarouhetta. Soijajugurttipohjainen tsatsiki ei poikennut tippaakaan tavallisesta. Täydellinen ateria oli se! 

Eräänä päivänä leipasin taas sämpylöitä. Näihin supersämpylöihin tuli sämpyläjauhoja, ruisjauhoja, soijajauhoja, soijamaitoa, kolmia siemeniä, porkkanaa, suolaa, hiivaa ja rypsiöljyä. Päälle pyöräytin mömmön pavuista, tomaatista, tahinista sekä äidin kasvattamista tuoreista yrteistä. 

Keräilimme eräänä kauniina päivänä säkillisen nokkosta ja kourallisen kuusenkerkkiä. Silputtua nokkosta ja muutaman kerkän lisäsinkin jo pakkasesta löytämääni porkkanasosekeittoon. 

Toverit jo arvailivatkin, millaiset mässäjäiset pidetään heti 1.6. klo 00.01. Voissa paistettuun pekoniin käärittyä makkaraa läskisoosilla ja lisäkkeenä kebabia? Jepjep, kuten yleensäkin ;) 

Viimeinen ilta oli kieltämättä houkutuksia täynnä, kun osallistuin ystäväni valmistujaisjuhliin koko päivän. Pöytä notkui juustokakkuja, voileipäkakkuja, riisipiirakoita kera munavoin -kaikkia herkkujani! Sinnittelin, nälissäni kuitenkin illan, hakien välillä kaupasta välipalaa, mutta keskiyön koittaessa leikkasin pari reilua palaa lohi-voileipäkakusta. Ihanaa oli, mutta myös hassun tuhtia. Tästä mahani ei kuitenkaan säikähtänyt vaan sulatteli tyytyväisenä lohensa. Nyt sitten taas rauhassa totuttelemaan luonnonjugurttiin, ja nautiskelemaan juusto-piknikistä. Maukasta alkavaa kesää!