Työssäoppimisjakso loppui viikko sitten, ja kun koulun penkille pääsemmä vasta huomenna, pidin syyslomani tässä kätevästi välissä. Yllättävän hyvin sain lomailtua, ahkeroimatta ja ressailematta liikoja. Viikonlopun nautiskelin kotosalla hyvässä seurassa, pienesti arkisesti itseäin hemmoitellen ja palkiten. Eräänä iltana ihanan yllätyksellisesti päätti kaveripariskunta tulla kyläilemään, ja kas kummillakin meillä oli uusia olusia maisteltavina. Seuraavanakin iltana rentouttelin tyttömäisesti liköörillä ja suklaanaamiolla.
Tiistaina läksin raiteita pitkin Tampereelle. Normaalisti tieni olisi vienyt pääkaupunkiin, vaan veli+vaimo muuttivatkin vähän lähemmäs meikäläisiä, mikä oli aika mukava ratkaisu. Kiva uusi tuttavuus on nimittäin Tamperekin, ja toki olisi siellä aika kulunut vähän pitempäänkin. Pitihän siellä pitää muun muassa terveydestään huoli, ja nautiskella maukkaita antimia, kuten veljen supervohveleita ja munakasta, japanilaista soppaa kirpparikierroksen lomassa sekä maittavia uusia oluttuttavuuksia mahottoman mukavassa lähiravintolassa.
Löytyi muun muassa mekko sekä Nanson vanhat, vihreät vakosamettihousut, överi-70's eli upeat. Reissun ehkä lempparein löytö on kuitenkin vanhat Merry Finn by Artella -nimilapulla varustettu housuhame, tai oikeastaan paksuhkon villasekoitekankaansa ansiosta enemmänkin hyvin leveät housut. Violetit sellaiset, mikä on hämmentävää, mutta hyvinkin mukavaa. Vaate on täydellinen, sopiva, mukava, Ihana!
Kuvan paidan olen saanut kaverilta. Sekin on vintagea, ja tekijänä Femmes muoti oy Tampere. Vyö on äitin 80's, laukku kirppisvintagea, ja kengät kans parin euron iänvanha löytö.
Muutossa kälysein oli pistänyt sivuun kassillisen vanhoja vaatteitaan minua varten. Taas sain olla onnellinen siitä, kuinka sama maku ja koko meillä onkaan.
Rakas ystäväni läksi Tampereelle opiskelemaan meikaaja-maskeeraajaksi elokuussa, emmekä ole sen koommin nähneet. Nyt saimme kuitenkin mahtavan tilaisuuden nähdä jopa kokonaisen päivän ajan. Ensin hän sai vanhentaa minut maskeeraamalla, sen jälkeen kaunistaa meikkaamalla, ja istuimme vieläpä viisi tuntisen kotimatkan vieretysten höpötellen.
Tuosta nuudelinsyöntikuvasta on paha sanoa, että onko ruoka menossa, vai tulossa :D
VastaaPoista