

Olen nyt käyttänyt sadetakkiani kaksi kertaa, ja olen aivan varma, että siinä on jonkinlainen kirous taikka sen vastakohta, nimittäin sen lisäksi, että se on sadetta hylkivää materiaalia, se lienee myös sadetta karkoittavaa ainetta. Sen valmistumisen jälkeen ei ole edelleenkään satanut ainakaan siihen aikaan, kun minä olen ulkona hillunut, vaikka maa onkin aina mystisesti vuorokaudenajasta riippumatta kostea. Eräänä yönä satoi hirmuisesti, ja aamulla puin takkini päälle, mutta kas, koulumatkat tulvehtivat auringosta. Eilen satoi kaatamalla koko illan sekä yön, ja kastuin kahdesti, kun en ollut siihen varautunut. Kun aamulla laitoin sadetakin taas päälleni, ei tullut pisaraakaan mennessä eikä tullessa. Joten jos joskus tarvitsette johonkin tilaisuuteen suotuisat säät, ottakaa toki yhteyttä minuun, niin pistän sinä päivänä sadetakkini päälle!
Kylläpäs eilen meinasin itkua tihrustaen saapua koulun pihaan, kun huomasin sen keskellä olevan vanhan keltaisen puurakennuksen seinustoilta kaadetun kaikki puut. Sitä ympäröi muutama pihlaja, yksi niistä suuri ja kaunis, ja ennen kaikkea yksi komea koivu. Syytä tähän murhaan en tiedä, ja luulen, ettei kovin hyvää sellaista löytyisikään. Piha näyttää nyt hyvin, hyvin autiolta ja tyhmältä. Mieleni tekevi köyttäytyä Pikisaaren jokaiseen puuhun siltä varalta, että jokin niistä ei ole enää pystyssä aamulla. Mistähän saisi niin pitkän pätkän kettinkiä? Hmm, täytynee suorittaa köyttäytyminen riemunkirjavilla langoilla.

Sinne vaan palautepostia lähettämään. Ihan sama oliko takana kaupungin viherpiiperöt vai Osaon henkilökunta niin tollanen elinvoimaisten puiden jyrääminen on kyllä ihan perseestä.
VastaaPoista