Voihan räkäpää

Otsikko ei onneksi viittaa tämän neidin nenänpäähän, sillä olen vielä toistaiseksi välttynyt tältä hirveältä lenssuaallolta. Tässä pillereitä popsiessani voin vain toivoa, että se itää vielä hetkisen ja iskee vasta kahden viikon päästä, kun minulla on sille aikaa oikein mainiosti. Räkäpää tässä tapauksessa siis viittaa lankoihin. Pellavaisen tyynyliinakankaan kutominen on mukavaa, mutta suhteellisen satunnaisesti ja hetkittäin. Loimi on solmuista sorttia, vaikka niitä yritinkin luodessani vältellä. Lisäksi yksi loimilanka olikin viallinen, ja sen huonojen kierteitten ja haperoisuuden takia sitä pitää parin metrin välein jatkaa uudella ehyellä langalla. Nastoilta en ole välttynyt, koska jokin maailmassa on hyvin vinossa juuri minun tämän hetkisten kangaspuitteni kohdalla, ja kaikki nyörit vetävät loimilankoja vinoon vaikka kuinka suoristelisi. Viriöt eivät ole parhaat mahdolliset, mutta sentään pienimpiä ongelmistani, joten en jaksa niihin enää puuttua, vaan kärvistelen loppuun asti -olenhan jo peräti puolessa välissä neljää tyynyliinaa. Suurinta päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa puolat, joista suurin osa tahtoo kutoessa hajota, eli niistä tulee ns. räkäpäitä. Hieman termiä ja ilmiötä selventääkseni otin esimerkillisiä kuvia puolistani, joista ehkä lukijani saattaa itse päätellä, kumpi toimii ja kumpi joutui roskiin hyvin pitkän ja piinallisen selvitys- ja uudelleenpuolaamis-yritykseni jälkeen.




















Olen nyt käyttänyt sadetakkiani kaksi kertaa, ja olen aivan varma, että siinä on jonkinlainen kirous taikka sen vastakohta, nimittäin sen lisäksi, että se on sadetta hylkivää materiaalia, se lienee myös sadetta karkoittavaa ainetta. Sen valmistumisen jälkeen ei ole edelleenkään satanut ainakaan siihen aikaan, kun minä olen ulkona hillunut, vaikka maa onkin aina mystisesti vuorokaudenajasta riippumatta kostea. Eräänä yönä satoi hirmuisesti, ja aamulla puin takkini päälle, mutta kas, koulumatkat tulvehtivat auringosta. Eilen satoi kaatamalla koko illan sekä yön, ja kastuin kahdesti, kun en ollut siihen varautunut. Kun aamulla laitoin sadetakin taas päälleni, ei tullut pisaraakaan mennessä eikä tullessa. Joten jos joskus tarvitsette johonkin tilaisuuteen suotuisat säät, ottakaa toki yhteyttä minuun, niin pistän sinä päivänä sadetakkini päälle!


Kylläpäs eilen meinasin itkua tihrustaen saapua koulun pihaan, kun huomasin sen keskellä olevan vanhan keltaisen puurakennuksen seinustoilta kaadetun kaikki puut. Sitä ympäröi muutama pihlaja, yksi niistä suuri ja kaunis, ja ennen kaikkea yksi komea koivu. Syytä tähän murhaan en tiedä, ja luulen, ettei kovin hyvää sellaista löytyisikään. Piha näyttää nyt hyvin, hyvin autiolta ja tyhmältä. Mieleni tekevi köyttäytyä Pikisaaren jokaiseen puuhun siltä varalta, että jokin niistä ei ole enää pystyssä aamulla. Mistähän saisi niin pitkän pätkän kettinkiä? Hmm, täytynee suorittaa köyttäytyminen riemunkirjavilla langoilla.