Taidepajaharjoittelu ennen kesää

Hei taas, ja hyvää kesää! 

Tässä Sinulle hieman ruusuja. 

On ollut aika iso kevät, mutta nytpä on fiilis hyvä. Loppu keväästä kävin toisen työharjotteluni, jonka suoritin tällä kertaa nuorten taidepajalla. Paikka on juuri sellainen, jossa viihtyisin itsekin pidempään ellei olisi elämän suunta jo tällä tavalla jotenkuten selvillä. Heille, joilla suunta on vielä hetken hakusessa tai sitten jo päätetty, mutta siihen suuntaaminen vaatii vielä malttia ja odottelua, on kyseinen työpaja suurenmoinen välipysäkki ja ponnahduslauta. Oli kiva hääriä taideympäristössä taas hetki. 

Ehdin harjoitteluni aikana tutustua mm. kuvataideopettajaan, valokuvauksen opettajaan ja tekstiilitaideopettajaan, ja lisäksi sekä seurata ohjausta että osallistua itsekin puuhailuun. Virkkailin jämälangoista pannulapun sellaisen tarpeeseen, ja itselleni sidoin albumin. 

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa tehdä korun vetoketjusta. Metaliketjua ei näemmä voi kovin paljoa kietoa yhteen koruun painon vuoksi. 

Kirjansitomista olen joskus kokeillut parin kirjan verran, mutta olipa unohtunut tyystin. Kansikuviot tein marmoroimalla paperia.  

Matto ja sen pikkukaveri

Muutin vuoden vaihteessa yksiöön, joka ilmenikin sitten niin suureksi, että ei meidän tavallisilla kangaspuilla viittinytkään lattioille loihtia koristusta. Sisustusliikkeiden matot tuntuivat epälaadukkailta, epäsopivilta ja nekin turhan pieniltä. Jo ehti iskeä epätoivo ja turhautuminen, kunnes hurautimme Kempeleen mattokutomoon. Monasti oomma sieltä kutteita ostanu, mutta tällä kertaa päätettiin tilata iso kunnon matto. Vähäsen aikaa pyörittyäni kehkeytyi päässäni visio värikkäästä mutta rauhallisesta matosta, joka piirrettiin paperille ja jäätiin jännäämään lopputulosta. Palvelu oli mainiota ja hinta kohdillaan!  

Alempi iso matto  (157 x 250 cm) on siis tilattu, ja samalla hankin saman värjäyserän kuteita ja paukuttelin eräänä lomapäivänä sille pienemmän, veikeän kaverin. Siitä oli määrä tulla parimetrinen, mutta unohdin ottaa huomioon, että kyseisellä sidoksella kudetta uppoaa normaalia enemmän. Noh, ihan passeli pikkumatto (92 x 157 cm) kuitenkin tuli.  

Muistattekos tämän muumi-lakanoista tekaisemani, ensimmäisen mattoni tasan viiden vuoden takaa? Eteisen matosta tulikin keittiön matto, sillä se on kuin nakutettu millilleen pieneen köökiini! 

Käänsin tänään esille Pohjoista voimaa -kalenterin maaliskuun sivun, ja kappas, siellähän on sähkökaappi joka porukalla maalattiin lukion kuviskurssilla vuosia sitten.  

Lopuksi vielä silmänruokaa asuntoni ulkopuolisesta maailmasta :) 

Isoäidinneliöitä vauvalle

Rakas ystäväni on saava tyttölapsen, jolle tietty piti jotain kyhätä jo etukäteen. Maailman parhaasta (ja kaiken lisäksi ilmaisesta) lankakaupasta elikkä äitin lankakaapista löytyi tähänkin jo materiaalitkin valmiina. Jonkinlaista samankaltaista oli ollut syntyvinään näistä puuvillalangoista, mutta valmistus jäänyt vain noihin muutamiin ympyrätilkkuihin jotka toki hyötykäytin.  

Pikkutilkkuja oli mukava virkkailla luennoilla. Noin 12 minuuttia meni yhden lapun virkkailuun, peitteeseen upposi 100 tilkkua ja peitteen koko on noin 40 x 60 cm.



Viime hetkillä sain kuin sainkin lahjan valmiiksi tulevan äidin kunniaksi ja hemmotteluksi järjestettyihin juhliimme. Enpäs ollutkaan ainut isoäidinneliöistä innostunut, mutta toinen peite oli kätevästi villainen ja ihanasti samaa värimaailmaa. 

Lämmikettä lapsille sinne ja tänne

Jotain pientä ehdin käsityörintamallakin puuhailla syksyn mittaan jossain välissä. Lapsenlikkailuperheeseeni oli saapumassa lisäystä, joten jo hyvissä ajoin aloin valmistelemaan kaikille kolmelle tenavalle villasukkia. Ensimmäisenä syntyi minisukat tulokkaalle, mutta ne sittenkin vaihtoivat suuntaa ja päätyivät Afrikkaan. Luokkakaverini oli lähdössä sinne lastenkotiin työharjoitteluun ja kutoi ja keräsi lapsille villasukkia vietäväksi. Lahjoitin vauvasukat mukaan ja keräsin vielä kolmet lisää äitiltä ja mummultani. Tässä ilmeisesti vain kymmenesosa siitä määrästä, mikä Afrikkaan lopulta päätyi! 

 Oulu-kortti: Oulun Paitapaino

Tämän läheisemmän lapsikatraan (0v, 3v ja 7v) sukat eivät valmistuneetkaan syntymäpäivälahjaksi, vaan venyi joululahjaksi, joka sekin pääsi perille vasta joulupäivänä aaton sijaan. Viime metreillä, tietenkin niiden isoimpien sukkien kohdalla, lanka (Nalle Taika) loppui auttamattomasti kesken, eikä kausiväriä tietenkään enää mistään löytynyt. Jouluaattona huomasin äitin ja mummun istuvan toimettomina kinkkuja sulatellen, joten iskin heille kaksi keskeneräistä sukkaa käsiinsä ja annoin vapaat kädet luoda niihin sopivat päät. Eihän siinä sukkatehtaassa sitten kauaa nokat tuhisseet. 

Aistit avoinna

Vuoden loppu hurahti sosionomikoulutuksen ensimmäisessä työharjottelussa, vanhusten kanssa puuhaillessa päivätoimintakeskuksessa. Aika siellä kirjaimellisesti hurahti, päivät ja viikot kuluivat sukkelaan kun oli niin mukavata. Ajattelin tässä kertoa eräästä aivojumpasta jonka suunnittelin ja toteutin kolmelle ryhmälle. Ihan hyvin toimii muistisairaiden ja fyysisesti sairaiden vanhusten lisäksi myös lasten ja aikuistenkin kanssa leikittäväksi, ihan vaikka kotonakin. Ihan jokainen tähän voi osallistua. 

Tässä aivojumpassa terästeltiin aistejamme. Pengoin vanhempieni mahtavista materiaalivarastoista jos jonkimoista esinetta niin haisteltavaksi, tunnusteltavaksi kuin kuultavaksikin, ja lisäksi muutaman "mikättimen" eli esineen tunnistettavaksi näköaistilla. 

Tuntoaistia hyödynnettiin siten, että mustaan kangaskassiin piilotettua esinettä tunnusteltiin sujauttamalla käsi pussiin pieneksi hetkoseksi ja jokainen sai arvuutella, mikä esine on kyseessä. Tällä kertaa pussista löytyi raakaa makaronia, silkkihuivi, koivun tuohta, kanin turkki, pellavaliina ja käsittelemätöntä lampaan villaa. 

Seuraavaksi suljettiin silmät ja kiersin jokaisen nenällä tuoksuteltavana kuivattua oreganoa, kanelia ja lampaan villaa. 

Korvat saatiin hörölle kuuntelemalla lehmän kelloa, tulitikkuaskin rapinaa ja levyltä soitettua linnun laulua ja soutuveneilyä. 

Mikättimiä löytyi tälle kertaa neljä: trumpetin suukappale, sukkula, niisi ja suuntapiirrin. 

Kamalan paljon enemmänkin olisi ollut hyviä ideoita, mutta tehtävään olisi mennyt tuntikausia. Tehtävä haastaa myös muistia ja kärsivällisyyttä, sillä oma veikkaus täytyy malttaa pitää omana salaisuutenaan hetki, kunnes jokainen ryhmäläinen on saanut aistia vuorollaan. 

Jokaisen esineen jälkeen hetken aikaa muisteltiin, mitä siitä tulee mieleen ja onko esine tuttu jostain. 
- Söitkö makaronia jo lapsuudessasi?
- Oliko oreganoa tai muita mausteita jo nuoruudessasi?
- Oliko teillä lehmiä, oliko niillä tällainen kello kaulassa? 
- Oletko metsästänyt, tuntuiko kanin karva siksi tutulta? 
- Oletko koskaan kirjoittanut rakkausviestejä tuohen palaselle, vai käyttänyt vain nuotiolla tai takassa? 
- Oletko harrastanut tekstiili- tai puutöitä, kun tunnistit nämä työvälineet?

Matto tätilään

Tekasimpas tuossa maton ku täti pyyteli. Se oli tarkotus kutua äitin kanssa yhessä, mutta tovin ku olin ittekseni sitä paukutellu, nii äippä ei ennää raaskinukaan siihen jatkoa tehä, ettei muka hieno design menis pilalle, nii itteksenipä se hääty lopetellakki.

 Syysloma ja vähä sen jälkeenkin meni aikaa, vaikka onneksi oli täti itse sekä äippä repiny kuteita valmiiksi eli ei ollu ko valita. Suunnitelma oli semmoinen, että mietiskelin aina muutaman sentin kerrallaan etiäpäin ja vaihoin väriä ko yks loppu sukkulalta. Kutominen itsessäänhän on sukkelaa puuhaa, vaan suurin osa ajasta taisi vierähtää puihin nojaillen ja kuderullia tuijotellen ja pähkäillen, mitä kokeilisi seuraavaksi. 

 Siinäpä sitä sitte riittääpi kateltavaa, ja ku kyllästyy nii ei muuta ko kääntää ympäri. Nurjapuolihan tosiaan on käänteinen tälle kutomapuolelle. Leveyttä matolla on n. 92 cm ja pituutta 3,63m, ja kun sidos on tiivis eli matto luja ja paksu, niin painoa sille kertyi 6,5 kg. Joka viikko ei tämmöistä mattoa puistella mutta jämäkkyys oli tietoinen valinta, jotta sen yli on helppo kulkea rollaattorin avulla. 

Oli ihanaa kutoa piiiitkästä aikaa. Huomasin häpeäkseni, että edellisestä on kulunut vuosi. Aika kuluu äkkiä tyyliin "sitten kesälomalla", "sitten hiihtolomalla...".

Yllä olevassa kuvassa matto on juuri irrotettu puista ja hapsut valmiina solmittaviksi. Käteviten se onnistuu keittiönpöydän ääressä suklaan ja vaahtokarkkien kera. 

Seuraavassa hieman videomateriaalia kyseisen maton kutomisesta. Ajattelin, että joillain lukijoilla ei edes välttämättä ole käsitystä siitä, miten kangaspuut toimivat. Tässä rajatussa kuvassa toki näkyy vain osa puiden liikkeestä ja siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Tässä sidoksessa on käytössä neljä polkusta. 

https://picasaweb.google.com/110568253839363883529/Kasityot#6164033535750467842

Samaiselle tätille me on tehty aiemminkin mattoja, joita kuulemma jaksaa ihailla joka päivä. On mahtavaa kuulla, että tekele ilostuttaa päivittäin, eikä se hiivu arkiseksi itsestäänselvyydeksi. 

Pari paria

Sain pyynnön, että pari paria sukkia, kiitos, ei väliä värillä. Luennoilla syntyi tämmöiset kahdet villasukat laatikosta löytyneistä Nalle-langoista.