Tekasimpas tuossa maton ku täti pyyteli. Se oli tarkotus kutua äitin kanssa yhessä, mutta tovin ku olin ittekseni sitä paukutellu, nii äippä ei ennää raaskinukaan siihen jatkoa tehä, ettei muka hieno design menis pilalle, nii itteksenipä se hääty lopetellakki.
Syysloma ja vähä sen jälkeenkin meni aikaa, vaikka onneksi oli täti itse sekä äippä repiny kuteita valmiiksi eli ei ollu ko valita. Suunnitelma oli semmoinen, että mietiskelin aina muutaman sentin kerrallaan etiäpäin ja vaihoin väriä ko yks loppu sukkulalta. Kutominen itsessäänhän on sukkelaa puuhaa, vaan suurin osa ajasta taisi vierähtää puihin nojaillen ja kuderullia tuijotellen ja pähkäillen, mitä kokeilisi seuraavaksi. 
Oli ihanaa kutoa piiiitkästä aikaa. Huomasin häpeäkseni, että edellisestä on kulunut vuosi. Aika kuluu äkkiä tyyliin "sitten kesälomalla", "sitten hiihtolomalla...".
Yllä olevassa kuvassa matto on juuri irrotettu puista ja hapsut valmiina solmittaviksi. Käteviten se onnistuu keittiönpöydän ääressä suklaan ja vaahtokarkkien kera.
Seuraavassa hieman videomateriaalia kyseisen maton kutomisesta. Ajattelin, että joillain lukijoilla ei edes välttämättä ole käsitystä siitä, miten kangaspuut toimivat. Tässä rajatussa kuvassa toki näkyy vain osa puiden liikkeestä ja siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Tässä sidoksessa on käytössä neljä polkusta.
Samaiselle tätille me on tehty aiemminkin mattoja, joita kuulemma jaksaa ihailla joka päivä. On mahtavaa kuulla, että tekele ilostuttaa päivittäin, eikä se hiivu arkiseksi itsestäänselvyydeksi.
